"Työttömyyttä", joutenoloa ja ryöstöyritys...

Viimeisen työviikon aloitimme maanantaina vierailemalla koululla, josta opiskelijat valmistuvat eri terveysalan ammatteihin (pediatric nursing, maternity nursing, public health, nutrition, speech therapy, radiology,...). Aloja on yhteensä kymmeniä. Koulu on julkinen oppilaitos, joten lukukausimaksut ovat hyvin pieniä, mutta kirjat ja muut materiaalit kustannetaan itse. Opiskelu kestää yleensä neljä vuotta, mutta ravitsemus- ja puheterapian koulutus viisi vuotta. Kouluun on pääsykokeet, joiden perusteella oppilaat valitaan. Koulu tekee yhteistyötä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa, ja siellä on ollut Savoniasta vaihto-opiskelijoita. Tilat, joissa vierailimme, olivat viihtyisä ja harjoitusluokassakin oli enempi käytännön opetusvälineitä, mitä omissa kouluissamme on ollut. Opiskelijat olivat oikein mukavan ja innokkaan oloisia ja henkilökunta ystävällistä. Näkemämme perusteella voimme suositella koulua kansainvälistä vaihtoa harkitseville. Se meitä hieman harmitti, kun vierailuamme koululle ei oltu sovittu etukäteen, ja näin ollen henkilökunta ei ollut varautunut tuloomme, joten esittely jäi hieman suppeammaksi.

Mukavan lyhyehkön työpäivän jälkeen ehdimme vielä auringon ottoon uima-altaalle ennen pimeän tuloa. :)

Tiistaina työpäivä alkoi 1,5 tunnin kyydin odottelulla terveysalan hallintorakennuksessa. Kun kyyti vihdoin saapui, ei meille lähtenytkään ketään projektin edustajaa mukaan, vaan yhden heistä piti olla meitä vastassa kohteessa, jonne olimme matkalla. Meillä ei ollut mitään tietoa, mihin olimme menossa. Kohteeseen saavuttuamme kuski kyseli, että mihin olemme menossa, emmekä osanneet hänelle mitään vastata. Kuski tiedusteli paikalla kulkevilta ihmisiltä, missä projektin työntekijä mahtoi olla ja mihin meidän pitäisi mennä. Projektin työntekijää ei paikalta löytynyt ja meidät ohjattiin kahden naisen mukaan, joista toinen oli tuttu KaMaxakenesta. Menimme ilmeisesti johonkin koulutukseen, joka yllätysyllätys oli portugalin kielinen, eikä kukaan paikallaolijoista puhunut englantia, joten meillä ei edelleenkään ole käsitystä, mikä kyseinen tilaisuus oli. 

Iltapäivällä ajelimme taksilla mielenkiintoisille Feira de Artesanato -markkinoille. Siellä myytiin upeita paikallisia käsitöitä, mm. eri puulaaduista tehtyjä astioita, koruja, koriste-esineitä, kivistä tehtyjä koriste-esineitä, capulana-kankaista valmistettuja vaatteita, laukkuja, koruja sekä paljon muuta. Teimme mukavia löytöjä edullisesti, sillä onnistuimme myös tinkimisessä. Harmittelimme, että matkalaukkujemme rajat alkoivat tulla vastaan.

Illalla kadulla kävellessämme koimme myös ikävän yllätyksen, kun hämärällä kohdalla katua joku tyyppi tarrasi kiinni käsilaukkuun ja yritti viedä sen. Vaistomaisesti suusta pääsi "Mitä v****a!" ja ryöstöyrityksen uhri tönäisi tyypin irti laukusta. Onneksi tälläkin kertaa selvisimme vain säikähdyksellä. Täällä näköjään kannattaa pitää kaksin käsin kiinni tavaroistaan, kuukauden aikana jo toinen ryöstöyritys...

Loppuviikko oli töiden suhteen huonosti järjestetty, keskiviikkona ja torstaina meillä ei ollut tiedossa mitään ohjelmaa. Syykin tähän onneksi selvisi myöhemmin. Keskiviikkona ehdimme vielä auringonottoon (tosin tämä talviaurinko ei paljon rusketa) uima-altaalle, ja torstaipäivä meni pitkälti tavaroita järjestellessä ja pakatessa. Hiuksia nostattavilta kokemuksilta onneksi vältyttiin näinä päivinä.

Kuukausi tarjosi monenmoisia kokemuksia ja avasi silmiä monilta osin. Kulttuuriero on huomattava verrattuna Suomeen, meille ärsyttävintä oli asioiden toimimattomuus, sillä mikään ei tapahdu ajallaan, vaan odottelua on melkoinen määrä. Yltiötehokkuuteen tottuneilla terkkareilla olikin siinä totuttelemista. Ihmiset ovat kuitenkin erittäin avoimia ja ystävällisiä ja ottavat helposti kontaktia. Paljon täällä on vielä tekemistä, mutta toivomme, että projektin avulla asioita saadaan liikahtamaan eteenpäin.

Workshop week

Tällä viikolla Maputossa oli meidän iloksemme 4 muuta projektin jäsentä Kuopiosta, ja työskentelimme projektin parissa isommalla porukalla kokoustaen.

Kävimme myös vierailuilla sekä KaTemben että KaMaxakenen terveysasemilla (jotka olivatkin meille jo ennestään tuttuja paikkoja) sekä suomalaisen lukion tyyppisessä koulussa ja vanhainkodissa. KaTemben terveysasemalla vieraillessamme tapasimme kolme traditional birth attendants:a. KaTemben saarella on tällä hetkellä 16 näitä traditional birth attendants:a. Omassa yhteisöissään he toimivat "doulina" tukien odottavaa naista raskauden aikana ja synnytyksessä. Synnytyksen jälkeen he ohjaavat ja auttavat imetyksessä ja vauvan hoidossa. Nykyisin traditional birth attendants:it ohjaavat synnyttäjät terveysasemille synnyttämään ja tulevat itse mukaan synnytykseen. Ennen he toimivat kätilöinä kotisynnytyksissä, mutta terveysviranomaiset ovat saaneet heidät mukaan synnytyksiin terveysasemille pientä ei-rahallista korvausta vastaan. Edelleen he kuitenkin toimivat myös tarvittaessa kätilöinä kotisynnytyksissä, jos esim. ei ennätä lähteä terveysasemalle synnyttämään (pitkät välimatkat!).

Traditional birth attendants

Koululla, jossa vierailimme KaTemben saarella, opiskelee 15-18-vuotiaita nuoria. Koulu on yleissivistävä ja kestää kolme vuotta. Opiskelu on maksutonta. Siellä opiskellaan esimerkiksi portugalia, englantia, historiaa, kemiaa, laskentoa... Opiskelijat olivat erittäin reippaita, hyväkäytöksisiä nuoria, joilla oli opiskelumotivaatio kohdallaan. Osa opiskelijoista asuu viikot koulun asuntolassa, jonka kunto oli meille järkytys. Opiskelijoiden vastuuhenkilö, yksi opiskelijoista itsekin, toi esille että opiskelijat ovat valmiita ottamaan vastaan kaikenlaisia lahjoituksia esim. vaatteita. Tästä saimme idean,että voisimme tehdä koti Suomessa keräyksen näille nuorille.

Oppilaat tunnilla

Yksi asuntolan huoneista

Opiskelijoiden vastuuhenkilö

LATIM-vanhainkodissa saimme syödä yhteisen lounaan vanhusten kanssa. Meille hämmennystä hieman herätti, kun vanhuksista naiset istuivat mattojen päällä lattialla ja meille oli aseteltu tuolit pöytien ääreen. Meille kuitenkin kerrottiin, että kulttuurin mukaisesti naiset ovat tottuneet istumaan lattialla, joten he tunsivat olonsa siellä kotoisaksi. Vanhainkotiin valitaan köyhistä köyhimmät vanhukset, joilla ei ole sukua tai perhettä auttamassa. Asuminen on maksutonta. Vanhainkodin toiminta perustuu "sponsorien" tuen varaan. Tavaroita ja ruokaa tulee paljon lahjoituksina. Asuntolat ovat hyvin askeettisia, huoneissa on vain sänky tai patja lattialla nukkumista varten sekä osassa huoneista oli myös lipasto. Oleskeluhuoneessa oli hienot, muhkeat sohvat, mutta televisio vielä puuttui. Toiveena heillä on vielä saada sinne televisiokin. Mieleen jäi erään huoneen jalaton mummo, joka asui huoneen lattialla (ajattelimme kuitenkin, että parempi siellä vanhainkodin lattialla kuin taivasalla). Vanhainkoti on saanut lahjoituksena pyörätuoleja, mutta he eivät voineet käyttää näitä, koska vanhainkodin piha oli rahanpuutteen vuoksi aivan kuin rantahietikkoa, jossa pyörätuolien työntäminen on mahdotonta.

Vanhainkodin lounaalta

Viimeisenä yhteisenä työpäivänä muiden savolaisten kanssa pääsimme edustamaan Kuopiota virallisissa tapaamisissa sekä Suomen lähetystössä suurlähettilään että Maputon kaupunginjohtajan vieraina.

Workshop viikolla pääsimme nauttimaan oikein maittavista illallisista erilaisissa ravintoloissa yhdessä muun projektin väen kanssa. Kävimme mm. Mercado do peixe kalatorilla nauttimassa merenantimista; simpukoista, katkaravuista, mustekalasta ja kalasta. Porukkamme heikkovatsaisimmalla tosin nautinto muuttui kärsimyksen puolelle yön pimeinä tunteina (onneksi Imodiumit tuli mukaan!). Oma vapaa-aika jäi tällä viikolla harmiksemme vähiin ja olimme työntäyteisen viikon jälkeen aikalailla väsyksissä. Perjantaina saattelimme neljä muuta projektimme kuopiolaisjäsentä turvalliselle kotimatkalle. Viikonloppuna itse rentouduimme ja latasimme akkuja auringosta ja lämpimästä säästä nauttien.

Toinen viikko (ja puoliväli!)

Tällä viikolla olemme käyneet töissä "maaseudulla", eli Maputon edustalla sijaitsevalla KaTemben saarella. Saarelle on lauttayhteys kaupungista. Lauttamatkat ovat olleet kyllä varsin mielenkiintoisia. Alunperin meille kerrottiin matkan kestävän 10 minuuttia ja niinhän se varsinainen meren ylitys kestääkin, mutta siihen lisätään ensin lautan lastaus ja sitten sen purkaminen, niin matkaan meneekin noin puolitoista tuntia. Lautat täytetään aivan tupaten täyteen autoja sekä ihmisiä. Autot ohjataan niin vieri viereen, ettei väleissä juuri mahdu kulkemaan. Ihmisiä mahdottomine kantamuksineen on myös varsin tiheässä kaikissa mahdollisissa väleissä.

Lautta lastattuna autoilla

Pienimmän terveyaseman hoitaja vieraineen.

Terveysaseman pihassa oleva kaivo, josta pumpataan käsipelillä vettä.

Viikon aikana kävimme vierailemassa KaTemben saaren kolmella eri terveysasemalla. Ensimmäinen terveysasemista sijaitsi varsin kaukana lauttasatamasta. Sinne oli reilun tunnin ajomatka erittäin huonokuntoisia ja kapeita hiekkateitä. Ehdittiin monta kertaa matkan aikana miettiä, että mihin sitä oikein ollaan menossa, ja pakaralihaksetkin oli taas kuoppaisilla teillä koetuksella... Silloin tällöin teiden varsilla näkyi pieniä savimajoja ihmisten asumuksina. Lopulta päädyttiin pienelle terveysasemalle, jossa työskentelee yksi hoitaja itsekseen. Hän hoitaa raskaana olevia, perhesuunnitteluasiakkaita ja synnytyksiä sekä lapsia, ottaa HIV-testejä sekä malariatestejä. Lääkäriä terveysasemalla ei käy, vaan sitä tarvitsevat ohjataan saaren "pääterveysasemalle". Terveysasemalle tulee sähkö aurinkopaneeleista, mutta juoksevaa vettä ei ole, vaan pihassa on kaivo, josta käsipelillä pumpataan vettä. Varsin erilainen paikka siis verrattuna omaan työpisteeseen...

Terveysaseman vesipiste.

KaTemben toiseksi isoin terveysasema, odotustilat on ulkona.

KaTemben toisella terveysasemalla työskentelee hieman useampia työntekijöitä. Saimme seurata sairaiden lasten tutkimista, heiltä otettiin mm. malarianäytteitä, ja parilta lapselta se sattuikin löytymään. Myös raskaana olevien tutkimuksiin osallistuimme sekä pääsimme seuraamaan kuparikierukan laittoa eräälle nuorelle naiselle. Kierukan asennuksessa hoitaja ei tarvinnut sen kummempaa lisävaloa eikä ankannokan lisäksi muita työvälineitä, ei myöskään avustajaa toimenpiteeseen. Vähän puhdistusta, ankannokka sisään, katsotaan kohdunsuu ja sitten kierukan laitto, lopuksi lankojen lyhentäminen ja siinä se. Alkoi mietityttämään, että miten siitä on meilläpäin tehty niin monimutkaista...

KaTemben "pääterveysaseman" synnyttäneiden huone.

Yhden päivän vierailimme KaTemben saaren "pääterveysasemalla", joka on auki ympäri vuorokauden. Siellä hoidetaan myös raskaana olevia, lapsia ja synnytyksiä sekä sairasvastaanottoa. Siellä on yleensä myös nuorten ryhmätoimintaa, mutta tällä hetkellä heillä ei ole siihen työntekijää. Normaalit synnytykset hoidetaan terveysasemalla ilman kivunlievityksiä, ja äidit ja vauvat ovat noin vuorokauden synnytyksen jälkeen seurannassa ennen kuin kotiutuvat. Jos synnytyksessä tulee jotain komplikaatioita, lähetetään synnyttäjä Maputon sairaalaan ambulanssilla. Jälkeenpäin mietittiin kyllä, että mitenköhän ne mahtaa sillä lautalla ehtiä ajoissa sairaalaan.


Yksi päivä meni myös koulutuksessa, jota oli hieman haastavaa seurata, kun ei portugalin kieltä juuri ymmärretä. Lopussa luennoitsija hieman kokosi koulutuksen sisältöä, oli keskusteltu aborteista ja miten ns. kotiabortteja pystyttäisiin ehkäisemään. Koulutus oli hotellissa, josta bongasimme sillä kertaa myös uima-altaan. Koska tämä hotelli ei ollut kaukana omastamme, kävimme siellä erään kerran nauttimassa aurinkoisesta säästä.

Sairaalan synnytysosaston vastaanottohuone, jossa uä-kone.

Viikon lopuksi kävimme vielä tutustumassa Maputon sairaalaan, mikä oli myöskin mielenkiintoinen vierailu. Tutustuimme synnytysosastoon ja äitien ja lasten vuodeosastoon. Synnytysosastolla on kaksi eri puolta, toinen normaaleille synnytyksille ja toinen komplisoituneille synnytyksille. Synnytyksen jälkeen kaikki vauvat viedään osastolle ICU-huoneeseen, josta terveet vauvat pääsevät kuitenkin pian äitiensä kanssa samaan huoneeseen. Synnyttäneitä äitejä ja vastasyntyneitä seurataan minimissään noin vuorokausi, ja jos molemmat voivat hyvin, he pääsevät sitten kotiutumaan. Keskosia tai muutoin hoitoa tarvitsevia vauvoja seurataan ja hoidetaan ICU-osastolla pitempään. Sairaalan koko vähän ihmetytti meitä, jos hieman huonosti englantia puhuva ohjaajamme kysymyksen oikein ymmärsi, kyseessä on Maputon isoin sairaala. Sairaalan koko on arviolta noin neljäs-viidesosa esim. KYS:sta. Ja Maputossa on kuitenkin yli miljoona asukasta! Ambulansseja kaupungissa on kymmenkunta, mikä on vähän, ja joskus jopa poliisit joutuvat kuljettamaan ihmisiä sairaalaan. Näin sattui myös yhtenä aamuna lauttasatamassa, kun odottelimme lauttaa. Eräs laitapuolen kulkija (täältäkin päin maailmaa näitä löytyy) oli tipahtanut rantaan rakennetun matalan muurin yli meren rannan kivikkoon noin parin kolmen metrin pudotuksen. Siellä oli kaksi paikallista miestä auttamassa pudonnutta miestä kulkemaan meren liukastamilla kivillä kohti köyttä, joka oli kiinnitetty muuriin. Miehet kiinnittävät köyden onnettoman kulkijan ympärille, ja muurin harjalta toiset vetivät, kun alhaalla toiset työnsivät pudonneen miehen muurin toiselle puolelle. Hetken tämä mies pötkötteli maassa, mutta kampesi siitä itsensä pystyyn ja yritti horjuen lähteä kulkemaan eteenpäin. Poliisit kuitenkin tulivat ja ottivat miehen kyytiinsä viedääkseen hänet sairaalaan tutkittavaksi. Päällisin puolin isompia vammoja ei ollut näkyvillä, mutta hiuksissa oli jonkin verran verta.


Tällä viikolla kävimme myös hemmottelemassa itseämme mani- ja pedikyyrissä, rakennekynnetkin sai Suomen hintoihin verrattuna varsin edullisesti. Se on ollut harmillista, kun tänne eteläiselle pallonpuoliskolle on talvi tulossa, niin pimeä tulee aikaisin eikä työpäivän jälkeen paljon ehdi valoisaan aikaan liikkeellä olla. Pimeillä kaduilla kun ei suositella täällä turistien tms. liikkuvan. Shoppailemassa on käyty sekä ostoskeskuksissa että myös paikallisia käsitöitä kauppaavien myyjien "markkinoilla". Markkinoilta saimme kyllä saattajan kotimatkalle, kun eräs yli-innokas kauppamies yritti myydä tavaroitansa meille ihan hotellille asti.


Viikonloppuna saimme hotellillemme viikoksi myös neljä muuta projektiin kuuluvaa savolaista työntekijää, joten savoakin saattaa kuulla täällä sitten vähän enempi :)

Bilene beach

Lauantaina aamupäivästä lähdimme koordinaattorimme sekä parin muun henkilön kanssa ajelemaan kohti Bilene beachia, jossa oli tarkoitus viettää pieni viikonloppuloma. Matkan piti kestää noin pari tuntia, mutta siihen menikin reilut neljä tuntia, mikä oli kyllä turhan puuduttavaa, pakaralihakset oli koetuksella! Täkäläisen ajantajun olemme huomanneet poikkeavan jonkin verran siitä mihin me olemme tottuneet...

Liikennekulttuuri täällä Mosambikissa on myös varsin erilaista. Näimme monenlaisia ohituksia, välillä oli kolmekin autoa rinnakkain ajelemassa. Tööttiä täällä käytetään varsin runsaasti, sillä varoitetaan jalankulkijoita ja muuta liikennettä väistämään pois alta. Autoilijat eivät täällä liiemmin varo jalankulkijoita, joten tarkkana saa olla katuja ylittäessään. Meille siihen oman lisänsä vielä tuo vasemmanpuoleisen liikenteen huomioiminen. Onneksi meidän kuskimme olivat maltillisempia liikenteessä.

Bilene beachille saavuimme viimein iltapäivästä. Kävimme syömässä päivällisen rantaravintolassa, minkä jälkeen ehdimme kuljeskella rannalla jonkin aikaa ennen pimeän tuloa. Teimme rannalla monenlaisia mielenkiintoisia löytöjä, esimerkiksi erilaisia simpukoita, rantaan ajautuneita kaloja ja rapuja. Rannalla sattui juuri olemaan menossa myös häät, jotka näyttivät poikkeavan suomalaisista häämenoista, oli paljon laulua ja tanssia sekä iloista karkelointia. Ennen yöpymispaikkaan menoa kävimme vielä viihtyisässä baarissa nauttimassa baarin erikoisuudet: Saboroso hurricane -drinkit. Yövyimme sitten Maputon kaupungin omistamassa talossa.

Majapaikkamme Bilenellä

Bilene beach lauantai-iltana

Sunnuntaiaamuna menimme syömään aamupalaa toiseen rantaravintolaan, josta sitten siirryimme rannalle rentoutumaan, nauttimaan auringosta ja uimaan Intian valtameressä. Vesi oli lämmintä ja kirkasta.

Paikallisia kulkemassa rannalla

Rannalla oli varsin rauhallista ja vain muutamia ihmisiä, koska täällä on talvikausi ja paikallisille ihmisille kelit alkavat olla kylmiä.

Harmiksemme jouduimme lähtemään rannalta liian aikaisin pois, sillä olisi ollut ihanaa nauttia auringosta ja merestä pidempään. Iltapäivällä lähdimme siis taas pitkälle ja puuduttavalle paluumatkalle takaisin Maputoon. Illan tullen saavuimme takaisin hotellille, jonka olemme omaksuneet jo väliaikaiseksi kodiksemme täällä. Oli ihanaa päästä "omaan" sänkyyn :)

Ensimmäinen työviikko takana!

Torstaina olimme edelleen töissä KaMaxakenen "terveysasemalla". Saimme tutustua SAAJ (Servico Amigo do Adolecente e Jovem) "osastoon", joka on tarkoitettu 10-24-vuotiaille nuorille. Siellä nuoret saavat tietoa ja palveluja seksuaaliterveydestä, ehkäisystä ja suurelta osin HIV:sta. Ehkäisystä vastaava hoitaja jakaa nuorille kondomeja, ehkäisypillereitä, asentaa kierukoita sekä pistää ehkäisyinjektioita. Kerran kuukaudessa nuorille järjestetään "klubeja", joissa ei keskitytä keskustelemaan HIV:sta vaan vietetään aikaa yhdessä tanssien, pelaten ja ruokaillen.

Ehkäisyvälineitä näytillä

Saimme osallistua HIV-positiivisten nuorten ryhmätapaamiseen, jossa annettiin nuorille tietoa HIV:n lääkehoidon tärkeydestä, kondomin käytöstä ja ravitsemuksesta. Oli mielenkiintoista seurata nuorten keskustelua ja yllätyimme kuinka nuorena täällä aloitetaan seksin harrastaminen. Ryhmässä oli jo yksi nuori äitikin lapsensa kanssa.

Tapasimme myös ravitsemuksesta vastaavan hoitajan, joka antoi ohjausta mm. aliravitsemuksesta kärvisille lapsille sekä HIV-positiivisille. Lisäksi HIV-positiivisille jaetaan ilmaisia ruokatarvikkeita. Tiistaisin järjestetään äideille ruuanlaittotunteja, jotta he oppisivat tarjoamaan lapsilleen eri ruoka-aineita, jotta lapset saisivat tarvittavat ravintoaineet ruuasta. Täällä lapsille annetaan A-vitamiinilisä.

Ravitsemuksesta vastaava hoitaja, "nutricia"

Torstain työpäivä oli mielenkiintoinen ja ymmärsimme asioita paremmin, koska saimme englanninkielistä tulkkausta koko päivän. Vaikka tiesimmekin kuinka yleistä HIV-positiivisuus täällä on, silti sen arkipäiväisyys on ollut meille hieman hämmentävää. Paljolti "terveysaseman" toiminnot pyörivät HIV:n ympärillä. Kertakäyttökäsineitä hoitajat käyttävät HIV-positiivisten hoidossa, esim. verinäytteen otossa, mutta muuten edelleen ihmetyttää käsihygienian vähäisyys. Emme ole nähneet vieläkään koko "terveysasemalla" ainuttakaan käsidesiä, paitsi omissa laukuissamme! Tässä asiassa olisi kehittämisen varaa.

Illalla kävimmekin sitten rentoutumassa hyvän ruuan ja viinin parissa vähän paremmassa ravintolassa. Päivälliseksi oli rapuja ja mustekalaa. Ja oli hyvää! :) Illan viettoa häiritsi hieman lattialla vilistävä noin 5cm kokoinen torakka, joka sai tietenkin länsimaalaiset tytöt kiljahtelemaan kauhusta. Onneksi ritarillinen tarjoilijamme kävi tallaamassa torakan kuoliaaksi.

Perjantaina vietimme viimeistä työpäivää KaMaxakenen "terveysasemalla". Päivä ei ollut tällä kertaa niin hyvin organisoitu, koska meillä ei ollut ketään englanninkielen taitoista ihmistä käytettävissä. Aamulla pääsimme osallistumaan toiseen SAAJ ryhmän tapaamiseen. Nuoret keskustelivat erittäin aktiivisesti, mutta valitettavasti emme ymmärtäneet juurikaan mitään portugalinkielestä (kovasti yritämme oppia portugalin kieltä). Olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista tietää millaisia ajatuksia nuorilla itsellään oli HIV:sta.

Lisäksi menimme tutustumaan synnytysosastolle tarkoituksena nähdä synnytys. Kovasti ihmettelimme synnytysosaston epähygienisyyttä, sillä tiloissa juoksenteli torakoita ja muita hyönteisiä sekä katolla pesi puluja. Valitettavasti (onneksi?) synnytystä emme päässeet nyt näkemään. Muutama synnyttäjä osastolla oli, jotka pärjäsivät varsin vähäisellä henkilökunnan hoidolla. Mietimme millaisia kivunlievityskeinoja heillä on käytettävissä, vai onko ollenkaan. Henkilökunta ei puhunut muutamaa sanaa enempää englantia, joten emme saaneet asiaan selvyyttä.

Synnytysosastoa

Ruokailuajat ovat täällä erilaisia ja meillä on ollut totuttelemista suppeampaan lounaaseen. Perjantaina lounastimme yhdessä kahden lääkärin kanssa. Tarjolla oli teetä, patonkia ja munakasta. Tuli puhetta ruokailutottumuksista. Täällä on tapana syödä kolmesti päivässä, joista lounaskin on hyvin kevyt. Meidän viisi kertaa päivässä -ateriarytmi herätti kummastusta.

Runsaalla lounaalla

Rankan työviikon päätteeksi lähdimme Intian valtameren rannalle kokeilemaan miten juoksu kulkee helteisessä säässä. Oli mukavaa ja kaivattua saada kroppaa vähän liikkeelle! Törmäsimme lenkillä peräti kahteen länsimaalaiseen lenkkeilijään! Maltoimme hetkeksi pysähtyä Maputon rannalle ihastelemaan simpukoita ja toisaalta kauhistelemaan roskien paljoutta (roskia täällä riittää).

Nyt on ensimmäinen työviikko takana ja ensi viikolla jännityksellä suuntaammekin töihin "maaseudulle" Maputon edustalla olevalle saarelle KaTembeen. Sitä ennen luvassa viikonlopun viettoa Bilene Beach:lla projektin koordinaattorin järjestämänä :)

Alkuihmettelyä

Perjantaina 2.5 lähdettiin Kuopion lentokentältä matkaan, ja noin vuorokauden kohtuullisen rankan reissaamisen jälkeen saavuimme vihdoin ryytyneinä perille määränpäähän Maputoon. Toinen meistä joutui jo Helsinki-Vantaan lentokentällä vähän tarkempaan syyniin turvatarkastuksessa (meitä tuntevat voivat arvata, kumpi se mahtoi olla!), lisäksi matkan aikana saimme kohdata lieviä epäilyjä matkamme tarkoituksesta, varsinkin Afrikan puolella.

Viikonloppuna asettauduimme hotelliin ja lepäilimme matkaväsymystä pois, sekä tutustuimme hotellimme lähiympäristöön. Löysimme lähistöltä ostoskeskuksen, Maputo Shopping centre, jonka yhteydessä oli hyviä ruokapaikkoja, ja iloksemme löysimme mainion jälkiruokavohvelipaikan. Saimme heti nauttia myös Afrikan auringosta ja lämmöstä B)

Hotellilta kuvattua kaupunkia sunnuntaina

Maanantaina lähdimme reippain mielin kohtaamaan ensimmäistä työpäivää, jonka sisällöstä ei ollut etukäteen tietoa. Päivän aikana kävimme läpi yhteyshenkilöidemme kanssa projektiin liittyviä asioita ja ohjelmaa, sekä meille esiteltiin powerpoint-esityksenä Mosambikin terveyspalveluita. Iltapäivästä pääsimme piipahtamaan KaMaxakenen terveysasemaa vastaavaan paikkaan kansainvälisessä kätilöpäivän juhlassa. Juhlasali oli täynnä äänekkäitä, tummia kätilöitä, joten tilassa kaksi valkolaista erottui hieman joukosta :)

Kätilöpäivän juhlasta (kuka ei kuulu joukkoon? :))

Pienten lasten vaaka

Tiistaina aamulla aloitimme työt KaMaxakenen "terveysasemalla" tutustumalla vauvojen terveydenhoitoon. Työ ja työolosuhteet ovat hyvin erilaiset verrattuna Suomeen. Yksityisyyttä ei juurikaan ole, ei myöskään ajanvarausta, hygienia on kyseenalaista, käsidesiä ei näkynyt missään, eikä käsienpesualtaitakaan kaikissa tiloissa ollut. Alkuun vauvat punnittiin, jonka jälkeen he siirtyivät odottamaan rokotusvuoroaan. Tämän jälkeen heillä oli halutessaan mahdollisuus käydä erillisessä huoneessa hoitajan konsultaatiossa. Vauvat käyvät tarkastuksissa kerran kuukaudessa, mutta yleensä vain 9kk ikään asti, jolloin he saavat viimeisen rokoteannoksen. Harva henkilökunnasta puhui englantia, mutta onneksi paikalla oli opiskelijoita, jotka tulkkasivat meille.

Äidit riisumassa/pukemassa lapsia 

Tiistaina töiden jälkeen lähdimme ruokailemaan ja saimmekin ikäväksemme peräämme matkalla epäilyttävän miehen. Mies seurasi meitä, ja aloimme epäilemään, että tilanteessa on jotain outoa, kun pysähdyttyämme mieskin pysähtyi jonkin matkan päähän odottamaan ja jatkoi sen jälkeen meidän seuraamista. Pian ystävällinen paikallinen nainen tuli rinnallemme kävelemään ja varoitti tästä meitä seuraavasta miehestä. Nainen kulki mukanamme lopun matkaa antaen myös vinkkejä, kuinka toimia tällaisissa tilanteissa. Tilanteesta hämmentyneinä tilasimme pizzat ja jälkiruuaksi vohvelit. Takaisin hotellille palasimme ennen pimeän tuloa reipasta vauhtia.

Naminami vohveleita

Raskaana olevia tarkastavan kätilön työpöytä

HIV-testilaite

Tänään keskiviikkona vietimme toisen päivän työn parissa KaMaxakenessa. Tutustuimme raskaana olevien tarkastuksiin, sekä pääsimme osallistumaan HIV-positiivisten odottavien ja jo synnyttäneiden äitien ryhmätapaamiseen. Raskaana olevien tarkastukseen sisältyy tärkeänä osana HIV-testaus, joka uusitaan joka kolmas kuukausi, mikäli testi on negatiivinen. Jos HIV-testi on positiivinen, lähetetään odottaja toiselle hoitajalle saamaan tietoa HIV:sta ja sen hoidosta. Lisäksi odottajien tarkastuksessa kätilö teki varsin pikaisesti ulkotutkimuksen ja kuunteli sydänäänet torvella. Tarkastukset olivat muutoinkin hyvin pikaisia, eikä keskustelua käynnillä juurikaan ollut.
Työpäivän päätyttyä odottelimme nälkäisinä (täällä ei lounaita juuri syödä) pari tuntia kyytiä takaisin hotellille.  Täällä ollessa olemme saaneet jo tottua odotteluun, asiat eivät tapahdu aina ihan ajallaan, kellojakaan ei näy paljon missään. Ihmiset täällä ovat kuitenkin avoimia, ystävällisiä ja auttavaisia, ja haluavat tutustua meihin.






Tänään saimme viimein nettiyhteyden hotellihuoneeseemme, joten pääsemme kirjoittamaan blogiamme :)